Paino: -1,3kg

Liikunta:

• Maanantai: lepo
• Tiistai: 1h muokkaus
• Keskiviikko: 1h oheiset, 1h luistelua
• Torstai: 1h BodyPump, 1h luistelua
• Perjantai: 1,5h salilla
• Lauantai: 1h BodyPump
• Sunnuntai: 1h luistelua

Sinä, unelmieni mies. Haluaisin heti alkuun sanoa, että osaan minäkin näyttää ihmiseltä, enkä jatkuvasti (tai no, aikalailla jatkuvasti) kulje kaupungin keskustassa täysin räjähtäneen näköisenä. Mutta näyttäisit sinäkin räjähtäneeltä jos olisit ollut Bodypump tunnilla ja menossa kotiin suihkuun. Tule minua vastaan joskus vaikka päivällä, niin minäkin näytän ihmiseltä.

Hei vielä teille, kuntosalini ohjaajat. Olette aina iloisia ja pirteitä, ja tervehditte kauniisti kun tulen tai lähden salilta. Niinä päivinä kun minua ei oikein huvittaisi sinne jumpalle mennä, saatte minut aina kuitenkin tuntemaan itseni iloiseksi että avasin salin oven. Kiitos teille, olette yksi syy siihen että jaksan jatkaa projektiani.

Hyvät lukijat (hah, oletan että niitäkin muutama on), oletteko itse huomanneet, että mitä enemmän laihdutte tai mitä enemmän liikutte, sitä enemmän katseenne harhailee vastaantulevien ihmisten vartaloissa? Olen itse pari kertaa saanut itseni kiinni siitä että arvostelen pääni sisällä muita ihmisiä. Se on täysin väärin, ja yritän lopettaa sen alkuunsa. Koitan korjata tilanteen hymyilemällä ko. ihmiselle (vaikka Suomessa sillä kyllä taitaa saada hullun maineen ja kohta minut tunnetaan kotikaupungissani tunnisteella “no se on se ihme tyyppi joka hymyilee ja sit se on ihan hikinen ja räjähtäneen näköinen”).

30 kiloa sitten (ja nykyäänkin) välttelin kameroita. Pysyin kaukana tilanteista, joissa olisin saattanut joutua kameran tielle. Jos oli ihan pakko, niin yritin vähän piiloutua (tai ainakin piilottaa noin puolet itsestäni) jonkun toisen taakse. Piilotin itseäni koko ajan. Sohvalla istuessa vedän tyynyn syliin. Baarissa sylissä on laukku. Yritän hämätä ihmisiä etteivät he huomaisi mahaani. Kuitenkin joskus kävi niin, että joku ruoja oli ottanut minusta kuvan ja laittanut sen kaiken kansan nähtäville. Ja joka kerta, säikähdin. Olenko tuo minä? Onko minulla todellakin noin suuri maha? En oikeasti tiennyt, koska en hahmottanut enkä tuntenut omia ääriviivojani.

Tiedän, että minun kehonkuvani on vääristynyt. Näen itseni edelleen samanlaisena kuin olin silloin ennen. Pumpulihöttönä, muodottomana. Kuitenkin tunnen itseni eri tavalla. Se on jo paljon, ehkä jonain päivänä myös näen sen mitä tunnen. Monet sanovat, että läskien alla on piilossa urheilullinen ja hoikka ihminen. Minä uskon, että antamalla sille urheilulliselle ja hoikalle ihmiselle sananvallan, se pääsee myös esille läskien alta. Kunhan vain haluan tarpeeksi ja päätän asian yrittämisen sijaan, onnistun.

Mielessäni olen urheilullinen ja hoikka. Kehoni on mieleni koti, joten voin hyvin antaa kehoni muuttua sellaiseksi mistä mieleni pitää.

Maanantaina käytiin myös Tanita-vaa’alla katsastamassa paino ja rasvaprosentti. Ohjaaja keräsi laput, mutta muistaakseni rasvaprosenttini oli 37,7. Sinällään ihan ok, luulin että olisin ollut yli neljänkymmenen lukemissa. Tavallaan positiivinen yllätys Työtä riittää, mutta sitä tässä ollaan tekemässäkin.

Uutta puhtia saa myös uudistuneista ohjelmista. Bodybalancessa oli uusi, mielestäni aika rankkakin koreografia. Tosin ohjelma oli paljon liikkuvaisempi kuin vanha, ja nautin siitä kovasti. Bodypumpissa uusi ohjelma oli melko tappava, mutta sitä oli kiva tehdä. Tästä siis eteenpäin!